27.03.2018

Abilenen paradoksi ja Joiqu

Peter Björkqvist
CEO

Eräänä erityisen kuumana heinäkuun sunnuntai-iltapäivänä, professori Jerry B. Harvey istui vaimonsa ja appivanhempiensa kanssa, appivanhempien terassilla Texasin Colemanissa dominoa pelaten. Piinaavasta kuumuudesta huolimatta, terassituuletin ja kylmät virkistävät juomat tekivät iltapäivästä siedettävän, jopa nautittavan. Tämä siihen asti, kunnes Jerryn appiukko kysyi yllättäen: ”Mitäs jos hypättäisiin autoon ja ajetaan kaikki Abileneen illalliselle?”
”Mitä, Abileneen? Lähes yhdeksänkymmenen kilometrin päähän? Tässä helteessä, autossa jossa ei ole ilmastointia”, ajatteli Jerry. Mutta ennen kuin Jerry ehti avata suutaan, hänen vaimonsa päräytti: ”Kuulostaa erinomaiselta ajatukselta, mennään vaan, vai mitä mieltä sinä olet Jerry?”
Koska muut mitä ilmeisemmin halusivat lähteä, eikä Jerry halunnut ryhtyä ilonpilaajaksi, hän vastasi: ”Kuulostaa tosi hyvältä kulta, toivottavasti myös äitisi haluaa lähteä.”
”Tottakai haluan”, komppasi anoppi, ”en olekaan käynyt Abilenessä pitkään aikaan.”
Matkaan siis.

Valitettavasti Jerryn ennakkoaavistukset toteutuivat. Ajomatka oli juuri niin epämukava, kuin hän oli aavistanut. Kuumuus sai kaikki hikoilemaan ja tuskailemaan. Pahinta oli kuitenkin kahvilan ruoka, joka oli parhaimmillaankin vain parasta mahdollista mainosta närästyslääkkeille. Neljä tuntia ja liki kaksisataa kilometriä myöhemmin, seurue oli vihdoin takaisin lähtöruudussa, hikisinä mutta väsyneinä. Hyvän tovin terassilla tuulettimen tarjoamasta viileydestä nautittuaan, Jerry päätti rikkoa hiljaisuuden: ”Olipa kiva reissu, vai mitä?” Kukaan ei hetkeen vastannut, kunnes anoppi totesi: ”Ollakseni rehellinen, en nauttinut matkasta alkuunkaan, enkä itseasiassa olisi edes halunnut lähteä koko reissuun. Lähdin mukaan vain, koska te muut olitte niin innoissanne ja painostitte minut mukaan.”
Jerry ei ollut uskoa korviaan: ”Mitä tarkoitat? Me muut painostimme? Minä olin tyytyväinen siihen mitä teimme ennen lähtöä. Minä en halunnut lähteä. Lähdin mukaan vain, koska en halunnut tuottaa teille muille pettymystä. Te olette syyllisiä, en minä.” Jerryn vaimo katsoi miestään epäuskoisena: ”Älä minua syyllistä. Sinä, isä ja äiti halusitte lähteä, te olette syyllisiä. Minä tulin mukaan vain koska halusin olla sosiaalinen ja pitää teidät iloisina. Minusta ajatus lähteä automatkalle tällaisella helteellä oli alusta alkaen hullu.”
Samassa Jerryn appiukko keskeytti: ”Helvetti soikoon! Minä en edes halunnut lähteä Abileneen, mutta ajattelin että te olette pitkästyneitä ja haluatte vaihtelua. Itse olisin mieluiten jäänyt kotiin, pelannut dominoa ja syönyt illalliseksi eilisiä tähteitä.”
(The Abilene Paradox, Jerry B. Harvey 1988)

Sanotaan, että olettamus on kaikkien erehdysten äiti. Joskus organisaatiot päätyvät toimimaan täysin toisin kuin mitä niissä olevat ihmiset haluavat ja mitä he pitävät oikeana.

Näin voi helposti myös käydä, mikäli suunnittelussa ja keskustelussa ei olla avoimia, kaikki tekevät vääriä oletuksia toistensa haluista. Projekti, hanke tai yhteistyö voi lähteä kulkemaan suuntaan, jota kukaan ei halunnut tai oikeasti suunnitellut.

Ratkaisu on Joiqu, sen avoin ja läpinäkyvä viestintäympäristö mahdollistaa projektien ja töiden seuraamisen, joka helpottaa asiakkaan ja asiakas- tai projektipäällikön välistä tiedonkulkua. Mahdollisuus reagoida muutoksiin, korjauksiin ja päivityksiin parantaa työn tuottavuutta ja vähentää virheitä.

Yksi sijainti viestinnälle pitää huolen myös siitä, että päätökset ja sovitut asiat löytyvät helposti viestihistoriasta, eikä tieto jää jumiin yksittäisten henkilöiden sähköposteihin.

Lisätietoja:
Peter Björkqvist
Puh. 050 390 3540
e-mail: peter@joiqu.com

Ota yhteyttä, jos haluat käyttöösi maailman helppokäyttöisimmän sidosryhmäviestintäalustan - helposti.

Tagit: asiantuntijayritykset b2b collaboration digitaalinen työtila kollaboraatio projektiviestintä yhteistyö